Hei kaikki!
Monet koiranomistajat varmaan tietävät tunteen, kun koiran kouluttaminen ja muutenkin koiran kanssa oleminen ei vain kiinnosta, vaikka pitäisi.
Lenkeille ei millään jaksaisi lähteä. Treenejä ei millään jaksaisi mennä tekemään, koska luulee tietävänsä ettei koira opi kuitenkaan. Jos kuitenkin treenit tai lenkki sattuu onnistumaan, voi koko päivä muuttua kerta heitolla paremmaksi. Eikö?
Minulla menee helposti motivaatio Roopen kanssa, sillä Roope on vaikea, heiman jopa kärsimätön koira, ja rotunsakin puolesta aika hankala tapaus. Olen oppinut ajattelemaan enemmän ja tajuamaan että ehkä Roopea ei ole vain luotu osaamaan kaiken maailman temppuja, sillä sehän on metsäkoira.
En nyt kuitenkaan aja takaa sitä, etteikö metsäkoirat voisi osata muutakin, mutta kyllä se on myönnettävä ettei ainakaan Roope oikein jaksa innostua yhteistyöstä muutakun ihmisen kanssa, joka sitä vie metsälle ja, jonka kanssa se saa metsästää.
Roope elementissään!
 |
| erällä |
 |
| veneilemässä ja kalastamassa |
(En osaa enempää tätä enää jatkaa, joten jätetään tää asia hautumaan, jos vaikka joskus keksin jatkoa.)
Toivon että kommentoitte mietteitänne asiasta, varsinkin ne jotka touhuavat mettäkoiransa kanssa!
Meidänkin suomenpystykorva Betta on vähän kärsimätön esim. temppujen teossa tai esteiden hyppimisessä. Mutta iskän kanssa metsällä niin huh huh. Aina tulee sellaista palautetta, että Betta sai hyvän haukun tai jotain sellaista. Ehkäpä ne koirat ovat sitten luotuja vaan siihen metsästykseen, mutta onneksi se ei tarkoita etteikö saisi yrittää :)
VastaaPoistaJeps, näinhän se sitten taitaa olla!
Poista