Hei kaikki!
Tänään kirjoittelen teille asiasta, joka ärsyttää minua suunnattomasti Roopen kanssa lenkkeillessä. Asia on siis se että Roope aina haukkuu ja ärisee kun vastaan tulee toinen koira(ellei se ole kaverini koira Milow). Pikkukoirien kanssa se ei ärise, mutta haukkuu paljon ja tiettyjen rotujen (karjalankarhukoira, suomenpystykorva yms.) se saa kauheat raivarit. En oikeastaan tiedä edes mistä Roopen käytös johtuu, mutta se tuntuu olevan monella pystykorvalla ongelmana. Mahtaako se yrittää suojella minua, vai mitä ihmettä?
Tänään taas pääsin todistamaan ongelmaamme. Näimme aluksi ihmisen kahden pikkukoiran kanssa tien toisella puolella. Roope haukkui niille paljon, mutta ei murissut. Jonkin matkan päästä tuli suomenpystykorva taluttajansa kanssa ja Roope sai kauhean haukkukohtauksen, jonka seassa oli myös murinaa hieman. Heti pystykorvan perässä tuli jonkin sortin ajokoira ja haukkuminen vain jatkui. Itse yritin huutaa Roopelle "ei!" ja yrittää kiskoa sitä, mutta haukkuminen vain jatkui. Heti koiran ohitettuamme Roope hiljeni, mutta sitä ennen olinkin rääkäissyt aika kovaa sille. Ja lenkki jatkui normaalisti.
.JPG) |
| (c) Elina |
Joko Roopen käytös johtuu siitä, että se suojelee minua, siitä että minä jännityn kun nään jossain koiran tai jostain muusta.
Olisiko teillä ideoita mistä tämä voisi johtua?
Onko teillä samantapaisia ongelmia? Ja jos teillä on pystykorvia, miten ne käyttäytyy?
Helyllä ihan sama ongelma, eikä siihen tehoa mikään. Yleensä vain juostaan äkkiä ohi tai kierretään kauempaa. Luulen että monella pystärin omistajalla sama ongelma, enkä kyllä osaa sanoa mistä johtuu. Pystykorvien itsepäinen luonne voi olla osasyy, ken tietää... :)
VastaaPoistaOi, lohduttavaa kuulla ettemme ole Roopen kanssa ainoita(vaikka sen nyt jossain aivojeni uumenissa tiesinkin jo) :) Kiitos kommentista ja minäkin luulen pystärirodun olevan ainakin osasyy.
PoistaLähetin äsken viestin, missä luki vain "kokeilu". En tiedä tuliko perille, ei ainkaan näkynyt tässä kommenttikentässä. Jostain syystä postauksien kommentointi ei ole minulla aikoihin onnistunut, ei syystä tahi toisesta ole hyväksynyt Google-tilini valinta... Katsotaan, miten tämän viestin kanssa käy.
VastaaPoistaMutta piti minun ihan kommentoidakin. Ara on myös mahdoton rähjääjä. Kaikenmoista kouluttamista on kokeiltu - voin vain todeta, että ärhentäminen ja nykiminen vain pahentaa tilannetta. Se kiihdyttää koiraa, se luulee että nyt emäntä/isäntä on ihan mukana tässä rähjäämisessä ja lisäksi vielä lisää negatiivisia mielikuvia muista koirista.
Mutta on tässä yritetty herkkujenherkuilla ohitusta opetella, ei paljoa ne huippuherkutkaan silloin kiinnosta, kun toinen koira on näkösällä. Pyrinkin nykyään vain toisen koiran huomattuani välttämään sen, että Ara ylipäätään pääsisi räyhäämään: suunnan muutos takaisinpäin tai toisaalle, kunhan koiraa ei tarvitse kohdata. Aina sekään ei tietty onnistu.
Kunhan tässä juhannukselle pääsee kesälomille ja takaisin kotiin, olisi tarkoitus paneutua Aran rähjäämisongelmaan. Minusta kuitenkin tuntuu, että kaikki kortit on melkein jo osaltani käytetty - seuraava askel lienee siis ihan ammattimaiselle kouluttajalle suuntaaminen.
Oho! Kommentointi toimi, jes!
PoistaVielä tuli lisättävää mieleen.
PoistaNiin, luulen että pystykorva on sen verta omapäinen ja impulsiivinen otus, että tällainen käytös syntyy sille erittäin herkästi. Luulen myös, että se vaatii tuplaten sosiaalistamista jo pentuna, verrattaen esimerkiki tuohon minun Jekku-poikaan. Siispä seuraavan pystykorvapennun kanssa aion rampata kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä ja järjestää vaivalla mukavia tapaamisia uusien, kilttien koirien kanssa. Puutteellinen sosiaalistaminen lienee monen pystykorvan perimmäinen ongelman juuri, niin itselläkin varmaan pääsi käymään, vaikka olevinaan kovasti tuota sosiaalistin.
Urokset on muutenkin herkempiä kukkoiluun, mutta rajansa kaikella. Aran kohdalla veikkaan, että se on niin epävarma (vaikka tavallaan isoegoinen onkin) testosteronimöykky jotta räyhäämiseen on mukavat pohjat olemassa. Tässä olen kovasti yrittänyt puolisoani Aran kastrointiin houkutella, sillä varmasti pahimmat hormonihyörinät saataisiin pois ja luonnetta tasoittumaan.
Yksi kokeilun arvoinen asia varmaan olisi (mitä itsekin ryhdyn taas työstämään kunhan lomat alkaa), on seuraamisen kunnollinen opettaminen ja "katso"-sanan juurruttaminen. Pitäisi saada opetettua Aralle joku toimi, jonka se voisi suorittaa aina kun näkee toisen koiran. Saas vaan nähdä, löytyykö sellaista motivaattoria, mikä kiinnostaa tarpeeksi... pitää varmaan kuuma hampurilainen työntää nekkuun kiinni, että haistelu katkaisisi kaikki muut toiminnot.
Juu no pittääpä aluksi ottaa itteltä pois tuo huutaminen jos se helpottais. Meilläkin varmasti alunperäinen syy on se pentuajan huono koulutus. Se olisi ollut isäni tehtävä, ja jotenkin vähän syytän sitäkin vaikkei sille nyt enään voi mitään, mutta niin.
PoistaHerkut meilläkin jää aina kakkoseksi ja kastrointiin isäni ei halua päätyä kun itse saa kuulemma muutenkin koiran kuriin joillain keinoin. Katsettaki oon jo yrittäny opettaa ja vierellä kulkua kans, mutta sitä pittää kyllä vielä reenailla, jos se ajan mittaan tehoaiski.
Nuitten pikinokkien kanssa kyllä keinot voi loppua helpostiki, mutta pittää vain yrittää pittää oma mieli kurissa ja nokka kohti parempaa.
Kiitos paljon kommentista tämä avarsi silmiäni vähän lisää ja tuli taas asteen luottavaisempi olo siitä ettei Roope ole ainoa räyhääjä :)
En tiedä auttaako, vaikka päällään tanssisi ja jodlaisi siinä samalla, ei varmaankaan Aran huomio herpaantuisi. :D On ne pikinokat vain niin ittepäisiä pikku pösilöitä. Harmittaa kyllä itteäkin, kun ei tullut tarpeeksi sosiaalistettua Araa pentuna, nähtävästikään. No, valitettavasti nämä ensimmäiset koirat toimivat perusteiden opettajina! :) Luulin jo osaavani jotain Jekun jälkeen, mutta Ara on tarjonnut ihan uuden perspektiivin koiramaailmaan ja koirien koulutukseen. :D
PoistaEipä taida meillä tosiaan olla ainoat rähjääjät, harmillisen paljon pikinokissa näitä onkin. Jospa tämä tästä, tsemppiä sinullekin Roopen kanssa! Kyllä me näistä vielä mallikkaita koirakansalaisia saadaan. :)
Kiitos paljon, tsemppiä teillekkin ja toivotaan parasta, pelätään pahinta. :)
PoistaJos koira innostuu leluista, niilläkin voi hyvin yrittää palkata. Varsinkin jos onnistuu keksimään ekstra-ihanan lelun jota käytetään vain ja ainoastaan siinä tilanteessa, eikä sillä muuten leikitä ollenkaan. Vinkulelut ovat tässä yleensä parhaita kun niillä on helpompi pitää koiran huomio pois vastaantulijasta. Ja siis ideahan on ainakin alkuun, että lelu tulee esiin siinä vaiheessa kun toinen koira on huomattu mutta oma koira ei vielä reagoi siihen. Ollaan silleen että "Katoppa mitä mulla on, onpas maailman ihanin pallo, heitän sen ihan just vaan enpäs heitäkkään, mutta nyt lähtee ihan varmasti, eikun käteen jäi vielä mutta NYT tai sitten ei" ja annat sen koiralle vähän ennen kuin se alkaa rähisemään, vaikka ette olisikaan vielä ohittaneet toista koiraa. Jos olette kovin kaukana vielä, niin anna sen pitää lelu hetki, ota se pois ennenkuin koira menettää kiinnostuksensa siihen ja toista harjoitus kunnes olette ohittaneet toisen koiran. Sama namien kanssa, niitä pitää olla kädessä kourallinen ja niitä nakkaillaan koiran suuhun parin sekunnin välein jo ennen rähinän alkua ja annetaan niin kauan kun koiran huomio pysyy sinussa (vaikka haukkuja tulisikin väliin). Aluksi pointti ei ole niinkään palkita oikeasta käytöksestä vaan se, että koira yhdistää vastaantulijan johonkin mukavaan. Siinä vaiheessa kun koira alkaa toisen koiran nähdessään katsella sinua siihen malliin että no missäs mun palkka, voi alkaa jo vaatia enemmän.
VastaaPoistaParas olisi jos etäisyyden pystyisi säilyttämään sellaisena ettei se rähjäkynnys ylity ollenkaan jolloin pystyt palkkaamaan jatkuvasti, vaikka se sitten tarkoittaisi pusikossa rämpimistä. Kireä hihna on myös yksi stressitekijä, se kannattaa pitää löysällä niin pitkälle kuin mahdollista. On hyvä pitää miuelessä myös, että kun kaksi ystävällistä vierasta koiraa tapaavat irti ollessaan, ne eivät lähesty toisiaan suoraan vaan tekevät pienen kaarroksen jopa silloin, kun ne eivät alunperinkään olleet aivan nokikkain toisiaan vastaan tulemassa. Viivasuoraan toista lähestyminen kun on uhkaus ja dominoiva ele. Me siis tavallaan pakotamme ne remmissä uhkailemaan toisiaan, joten ei ole ihme että ne saattavat tuntea tarvetta puolustautua.
Terveisin, Aikoinaan Remmirähjän Omistanut
Kiitos paljon kommentistasi. Meidän Roope ei kyllä välitä leluista ollenkaan ja namikoulutus ollaankin vähän jo aloitettu, mutta sitä jatketaan ja voisin kokeilla tuota löysää remmiä seuraavilla lenkeillämme.
PoistaMulla on kleinspitz (pystäri tämäkin) ja sen kanssa ei ole ollut ongelmia ikinä toisten koirien kanssa :-)
VastaaPoistaOnko Roope sosiaalistettu pienenä hyvin? Onko sillä huonoja kokemuksia just muista pystäreistä? Jotkut tällaiset asiat voi olla syynä tuohon käytökseen :-) mä itse tekisin näin, että opettaisin koiralle "jätä" käskyn ihan muussa asiassa, jolloin se ottaisi sinuun kontaktia kun annat käskyn "jätä" (toivottavasti tajusit mitä tarkoitin) sitten pyytäisin jonkun henkilön koiralle ei tutun koiran kanssa harjoittelemaan kanssamme ja ottaisin käyttlln käskyn jätä. jos ohittaa ilman murinoita/purinoita/haukkua niin kauheet bileet pystyyn! :-) tsemppiä koulutukseen!
Kiitos kommentistasi :)
PoistaTäytyy sanoa että Roopen sosiaalistaminen jäi pentuna tosi vähälle(miltei kokonaan) ja se on kyllä varmasti yksi iso syy. Sen verran on muista koirista huonoja kokemuksia, että Roopen ollessa 1-3(en muista tarkemmin) se karkas ja juoksi naapurin isojen koirien luo, toinen oli purru ja kiusannu Roopea, ja siskkoni oli sitten hakenu pois. Suurempia vahinkoja ei tästä tullu, muutenku vähän aristi tapauksen jälkeisen illan ja ei pystyny hyppimään kopin katolle yms. Voipii olla että siitä johtuu isoille koirille aristelu. Ja ainiin, lenkillä kerran puri yks samojedi ja vinghti vähän, mutta ei ärise pahastikkaan muille samojedeille.
Luulen että nämä asiat on aiheuttaneet Roopelle tän käytöstilan ja nämä haukkumiset/murinat on epävarmuutta ja pelkorähjäämistä :-)
PoistaTämä voi olla :)
PoistaHei, piti joskus aikaisemmin jo kommentoida tähän, mutta unohtui. Suomenpystykorvat ovat älykkäitä ja oppivaisia koiria, niille pystyy opettamaan ihan samanlaisia asioita kuin muutkin rodut. :) Se, miksi niin usein näkee huonokäytöksisiä pystykorvia, tai ihan mitä tahansa rotua, johtuu ihan vain siitä, että koirille ei olla opetettu, miten sen halutaan käyttäytyvän. Esim. tuossa toisille koirille haukkumisessa/ rähjäämisessä ei auta pelkkä kieltäminen, vaan koiralle pitää opettaa, miten se halutaan kyseisissä tilanteissa käyttäytyvän haukkumisen sijaan.
VastaaPoistaJos itsekin alkaa huutamaan, kiskomaan koiraa remmistä yms. tilanteet tulevat kiihtymisen lisäksi vielä epämieluisiksikin koiralle, joka vain lisää sen ihmisen silmissä huonoa käytöstä. Koiran ajatusmaailma on aluperin toisen koiran nähdessä "ahaa, toinen koira", ja jos sille ei tässä vaiheessa opeteta kauniita ohituksia "ahaa, toinen koira, ei se mitään", tulee osalle koirista seuraavaksi ajatusketju "ahaa, toinen koira, en tykkää" ja jos ihminen rähjää koiralleen, joka rähjää sille toiselle koiralle, ajatusketju muuttuu taas "ahaa, toinen koira, en tykkää, eikä omistajakaan tykkää".
Sama ajatusketjuperiaate sopii myös kaikkiin muihin kohtaamistilanteisiin ohi kohdattava sitten ihminen, kissa, hevonen jne. Ohitusten pitäisi olla mukavia, neutraaleja asioita, mutta jos tätä ei koiralle opeteta, se kehittää oman tapansa toimia, joka taas ei välttämättä ole sitten ihmisille mieluinen.
Kiitos paljon kommentista, tästä olenkin saanut nyt sellaisen "saarnan" monelta koiraihmiseltä, että ihan tuntuu tyhmältä etten ole aiemmin tajunnut tuon huutamisen negatiivisyyttä. Nyt se on opittu kantapään kautta ja toivotaan että tulevat ohitustilanteet alkavat sujua yhä paremmin ja paremmin sekä minun että Roopen kohdalta :)
PoistaMoi! Et ole kyllä ainut tämän asian kanssa painiskeleva! Hyyyyvin monilla koiranomistajalla on samantapaisia onkelmia, toisilla pienemmässä mittakaavassa, toisilla suuremmassa. Mulla esimerkiksi oli rescuekoira kotihoidossa, joka oli todella arka. Sen kanssa oli ongelmia niin paljon muussakin kun hihnakäytöksessä. Sen hihnarähinä johtui lähinnä arkuudesta, eli kun sen pelkäsi ja toinen koira tuli liian lähelle se yritti hätistää pelottavan kohteen kauemmaksi haukkumalla ja rähisemällä. Tälläinen käytös on semihelppo opettaa pois kun käyttää sellaista palkintoa mistä koira oikeasti tykkää, ei vaadi kerralla liikaa ja ajoitus on kohdillaan! Koska tämä meidän rescue oli hyvin arka, aloitettiin omalla pihalla kontaktiharjoittelusta, palkkasin aina kun otti kontaktia minuun ja kun omalla markilla sujui niin pikkuhiljaa lenkkipoluille. Haastavinta ehkä on se, että jaksaa harjoitella koiran kanssa usein ja siedättää häiriöille. Meillä häiriöinä olivat ensin meidän toinen koira joka tälle rescuelle oli jo tuttu, auto tai joku vieras ihminen. Jos koira jännittyi niin oltiin edetty liikaa liian nopeasti ja tehtävää täytyi helpottaa. Useiden päivien harjoittelun jälkeen hakeuduttiin lenkkipoluille missä tulee koiria vastaan. Mentiin aluksi hieman kauemmas metsän reunaan harjoittelemaan silloin kun koiria meni ohitse, kun kauempaa harjoittelu sujui niin alettiin kävelemään normaalisti polulla kun koiria tuli vastaan ja taas kehuen hyvästä kontaktista.
VastaaPoistaKannattaa muistaa, että jos käyttää lelua palkkiona, mikä yleensä on koiraa kiihdyttävä/innostuttava niin se saattaa oppia tämän kiihtyneen/innostuneen mielentilan aina koiria ohittaessa. Itse suosin siksi hihnakäytöstä opeteltaessa makupaloja kun ne ovat enemmän rauhoittava palkkio :)
Kiitos paljon vinkistä! Pitääpä alkaa tuota opettelemaan nyt kun on koko kesä aikaa (ja tietenkin kesän jälkeenkin jatkaa). Ja juu meillä onkin jo käytössä makupalat ja tuttujen koirien kohdalla ne toimivatkin, mutta pitää aloittaa ihan alusta, nimittäin nuista kontaktiharjoitteluista :)
PoistaEipä mitään, kerro toki harjoitteluista täällä blogin puolella! :)
PoistaMietinkin että aihe voisi kiinnostaa, sillä tämäkin postaus oli näin suosittu :)
Poista