JOULUKALENTERI Luukku 6 - Suomenpystykorva rotuna

Hei kaikki!

 

Tänään päätin kirjoittaa teille postauksen suomenpystykorvasta, eli Suomen  kansalliskoirasta, itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Samalla vertailen Roopea tietoihin.

 

 

Historiasta

Jo satoja vuosia sitten suomenpystykorvan tyyppisiä koiria on käytetty kaiken riistan metsästykseen pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Alun perin tavoitteeksi asetettiin jalostaa kaunis puuhun haukkuva lintukoira.

Ensimmäiset rotumerkit hyväksyttiin 1892, jolloin oli myös rodun ensimmäiset erikoisnäyttelyt.

 

Nykyisin suomenpystykorva on hyvin yleinen Suomessa ja Ruotsissa. Se kehittyy puhtaasta luonnonkannasta ja liittyy vankasi suomalaiseen kulttuuuriin.

 

Suomenpystykorvajärjestön sivuilta
(c) Raimo Holoppa

 

Käyttötarkoitus

Suomenpystykorvaa käytetään pääasiassa metsäkanalintujen, ja jossain määrin myös pienpetojen, vesilintujen ja hirvien metsästykseen. Ilmaisee riistan haukkumalla ja työskentelee riistalla varsin itsenäisesti, omistaa kovan riistavietin. Suomenpystykorva on myös yhteistyöhaluinen ja haukkuu riistaa niin kauan kuin metsästäjä tulee ampumaan sen.

Suomenpystykorvan metsästysvaltteja:

• erittäin tarkat aistit, erityisesti vainu ja kuulo
• hyvä haku ja löytökyky
• pystykorva löytää alueelta yleensä kaikki linnut olivatpa ne maassa tai puussa
• pystykorva reagoi yllättävästi syntyneisiin tilanteisiin nopeasti ja toimii sen mukaisesti
• pystykorvalla on hyvä suuntavaisto ja yhteistyöhalukkuus joka on täysin metsästäjän ehdoilla
   tapahtuvaa

 

Roope: metsästää mieluusti ja hyvin monipuolisesti eri elukoita, kuten  metsäkanalintuja, vesilintuja, pienpetoja(kettuja ja supikoiria) ja hirviä. Hyvinkin yhteistyöhaluinen metsällä ja jaksaa kyllä juosta riistan perässä niin kauan kun saa pysäitettyä, haukkuukin vaikka kuinka kauan, tarpeen vaatiessa.

Roopen kanssa harrastelen itse agilityä, tokoa ja koiratanssia hieman, mutta kauhesti intoa niihin ei ainakaan vielä ole ilmennyt.

 

Luonne

Suomenpystykorva on tarmokas, vilkas, rohkea, peräänantamaton. Kova taistelu olemassaolostaan on jättänyt rodun luonteeseen pysyviä rodulle omaisia piirteitä, kuten reagointiherkkyys, epäluulo vieraita kohtaan sekä uskollisuus isännälle ja kotiväelle. Uroksissa esiityy jossain määrin varautuneisuutta ja uhittelua, mutta vihaisuus on kuitenkin harvinaista. Nartuissa puolestaan esiintyy ujoitta ja arkuutta vieraita ihmisiä ja olosuhteita kohtaan. Mitkään laatusanat sen pirteyden ja eloisuuden korostamiseksi eivät ole ylimitoitettuja. Suomenpystykorva on erittäin hyvin ulkona viihtyvä korkean metsästysvietin omaava rotu, mutta se sopii myös kerrostaloasumiseen.

 

Roope: Roope on kyllä rotumääritelmän mukaisesti rarmokas, vilkas, rohkea ja peräänantamaton. Se on myös hieman epäluuloinen ainakin vieraita koiria kohtaan ja uhittelee niille. Roope on myös reagointiherkkä ja viihtyy ulkona, pirteäkin on.

 

 

Ulkonäkö

Suomenpystykorva on rakenteeltaan keskivertoa pienempi neliömäinen, kiinteä ja hyvä ryhtinen. korvat ovat pystyt ja liikkuvaiset. Kirsu on aina musta. Silmien väri on tumma ja silmät ovat mantelinmuotoiset, hieman vinot. Häntä kiertyy tyvestä alkaen kaaressa eteenpäin tiiviisti selänmyötäisesti ja kaartuu alas sivulle kiertyen reiden takakarvojen tasalle. . Uroksen ihannesäkä on 47cm(alaraja 44cm. yläraja 50cm). Nartulla ihanne on 42cm(alaraja: 39cm. Yläraja: 45cm)

Väriltää suomenpystykorvat ovat kellertävän- tai ruskeanpunertavia. Väri on yleensä kirkas, Sitä koristavat kauniit vaalennukset reisien takaosan housukarvoina ja jopa valjaina kyljillä sekä sisäkaaren karvoitukselta vaalea häntä.

 

Roope: Roope on aikalailla sellainen kun tämä teksti sanoo, enkä ainakaan köydä mitään minkä vuoksi sitä ei hyväksyttäisi. Roopen säkä on 48-49 ja painaa 15,8kg

 

Roope syksyllä viisivuotissyntymäpäivillään 10.10.2014. (Kuvan valostusta on muokattu)

 

Lähteet

-Suomen pystykorvajärjestö