JOULUKALENTERI Luukku 6

Hyvää joulukuun kuudetta päivää!

Tänään tulee sydämiä sulattava "Roopelainen pentuna" postaus.

Roope tuli meille joulukuussa 2009, se oli noin kahdeksan viikkoa. Olimme käyneet katsomassa sitä viikkoa ennen, ja sitten varasimme sen. Isäni valitsi pentueen isoimman uroksen. Iloisia pystykorvan pentuja vilisi kasvattajien talossa ja kaikki olivat tulossa haistelemaan innokkaana. Roopella oli veli Riku, ja kaksi siskoa Tipsu ja Manta, mutta Mantaa emme nähneet sillä se oli lähtenyt jo uuteen kotiin. 

Haimme Roopen sitten viikon kuluttua. Sen aiemmasta perheestä yksi tyttö tuli meille, joka siis on siskoni kaveri. Hän piti Roopea sylissä kotimatkan, joka siis ei ollut varmaan edes kilometriä ja menimme autolla. Noh, Roope sitten pääsi kotiin tutkimaan paikkoja ja tutustumaan leluihinsa, se oli vain vähän huonompi homma kun toisen siskoni lapset olivat meillä ja he olivat silloin 2v ja 0v. Kaksivuotias sitten oli ihan innoissaan koiranpennusta, niin sitten Roope vähän ihmetteli. Jokatapauksessa jonkin ajan päästä sitten Roopen edellinen omistaja haettiin ja Roope tajusi jäävänsä meille kun se oli isäni sylissä ja katsoimme katoavaa autoa. Sen jälkeen Roope vielä touhusi jotain ja nukahti.

Roope-pennun perässä oli kiva juosta pihalla, kun se halusi leikkiä piilosta kun se kävi tarpeillaan. Se piilotteli yleensä liiterin takana. Roopen ensimmäisenä jouluna se puri yhdeltä joululahjaksi saadulta barbielta sormet poikki, ja sitten pentuna se puri yhden lampun johdon rikki. Lisäksi Roopen pentuaikaan kuului pieniä kakkakikkareita, erilaisia portteja, lenteleviä karvoja, suloisia ilmeitä ja muuta ihanaa(ei sillä etteikö se enää olisi söpö).